2011/12/24

Joulukuun 24 päivä "Maailman paras joulu!"

"Voi äiti, tämä oli maailman paras joulu!" totesi meidän Viisvee äsken eteisessä lähtiessään mummin ja ukin luo jouluyöksi. Hulinaa riitti: puuroa, saunaa, ruoanlaittoa, illallista, sukulaisia rakkaita, pukki ja lahjoja; suklaata, glögiä, kinkkua ja piparkakkuja. Toisaalta myös hälinää, tiskausta, jännitystä, nuheneniä, lääkärikäynti Neljäveen kanssa ja hups, nyt on jouluaatto illassa. Mutta kuten isoveli jo totesi, oli ihana jouluaatto! Ja mikä parasta, se jatkuu vielä! Kohta suuntaamme aikuisten kesken joulukirkkoon ja sen jälkeen täyttyy kotimme vielä ystävistä, jotka joka joulu jo kymmenen vuotta ovat kokoontuneet meille jouluyön glögeille! Kamera pullollaan kuvia, toivotan kaikille oikein rauhallista joulun aikaa. Päivitysten kera palaan taas... voi olla että piankin!

2011/12/23

Joulukuun 23 päivä "Enkeleitä paketteihin"



Lasten päiväkodin myyjäiskojussa myytiin joulukadun avajaisissa  kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan valloittavia pakettikortteja. Valkoisesta pahvista leikattu enkelinsiipi, jota somistaa vieno valkoinen höyhen. Oi ihanuutta! Ostin itselleni kymmenkunta paketteihin laitettavaksi.
Toisen kuvan herkkulahja odottaa pakastimessa huomista ja tiedän saajan ilahtuvan, sellaisesta perinteisestä herkusta on kyse! (huom! se ei ole koiranmakkaraa,vaikka paketti vähän siltä näyttääkin.
Tänään meillä  vimeisetkin  lahjat saavat päälleen kauniit kääreet ja toivottavasti itse saan vielä hyvät yöunet ennen aaton tohinoita. Meidän perheessä jyllää inha flunssa, joka vie voimia yhdeltä jos toiselta, joten uni ei koskaan ole pahitteeksi.

2011/12/22

Olipa helppo Kinkunpaisto-ohje!

Siellä se taas on: Kinkku uunissa!! Meillä on luuton viiden ja puolen kilon kaveri, riittävä aaton aterialle ja sopivan kokoinen siinäkin mielessä, ettei tarvitse sitä montaa päivää syödä. Kinkku kun on parhaimmillaan jouluaattona. Ei siksi, että se jotenkin pilaantuisi vaan siksi, että yleensä jouluun mennessä on tullut syötyä niin monta "jouluateriaa" erilaisilla pikkujoulukekkereillä ja joululounailla, että kun aattona (no ehkä vielä joulupäivänäkin) nauttii itselle rakkaimpien läheisten kanssa jouluaterian, on sen jälkeen kinkkukiintiökin jo pikkuhiljaa täynnä. Viisi ja puoli kiloa siis riittäköön.

Meidän kinkussa oli yksinkertainen paisto-ohje:

Aseta kinkku uunipellille / muuhun soveltuvaan astiaan kamarapuoli ylöspäin. Paista kinkku 100-125 asteisessa uunissa (kiertoilmalla 80-100asteisessa) n. 1 -1 1/2 tuntia painokiloa kohden, kunnes kinkun sisälämpötila on 72-77astetta. Tuolloin kinkku on kypsä. Poista verkko kinkun jäähdyttyä. Kuorruttaaksesi poista kamara, sivele pintaan sinappia ja kuorruta korppujauholla. Paahda pinta 200 asteisessa uunissa. Koristele neilikoilla.

Joulukuun 22. päivä "Makoisat paketit"

Nyt on paketeista jo niin iso osa jaettu, että ehkä niitä uskaltaa jo julkaista täällä blogissakin. Tänä jouluna joulutervehdykset ovat olleet makoisia. Päiväkodintädit ja ystävät ovat saaneet herkuteltavaksi Piparkakku-Marianne Fudgea, Wienernougat-fudgea ja Raparperi-Omena-kaneli -hilloa.
 Idea hilloon lähti siitä, että meidän yksi ja ainokainen raparperipuskamme tuotti koko kesän satoa ihan yli omien tarpeiden. Niitä sitten kerättiin talteen pakastimeen ja hilloksi ne muuttuivat seuraavalla reseptillä:

Raparperi-omena-kaneli -hillo

1,5kg raparperia, pilkottuna
600gr omenoita pieninä kuutioina
2 pkt hillo-marmeladisokeria
2rkl kanelia (tai maun mukaan)

Raparperit  ja hillosokeri sekoitetaan, kuumennetaan ja keitetään n. 10min. (Jos raparperit on tuoreita, voi lisätä vähän vettä, jos pakasteina, vesi tulee tuotteen sulaessa) Seitsemän minuutin kohdalla lisätään pienet omenakuutiot. Valmis hillo maustetaan kanelilla. Purkitetaan kuumana kuumennettuihin lasipurkkeihin ja suljetaan kannet tiiviisti.

Fudgeissa olen päätynyt Kinuskikissan Valkosuklaa-lime-fudgen ohjeen kannalle. Sillä onnistuu hyvin ja limen voi aina korvata jollain muulla, kuten näissä joululahjaherkuissa piparkakkumuruilla, Marianne.-rouheella ja Wienernougat -rouheella.

Ohje yksinkertaisuudessaan tällainen:

200 g valkosuklaata rouhittuna
100 g voita
3dl sokeria
2dl kermaa

Kuumennetaan voi sokeri ja kerma, ja keitetään 10 minuuttia kunnes seos sakeutuu ja muodostaa kiinteän pisaran, kun sitä pudotetaan tippa kylmään veteen. Nostetaan pois levyltä. Lisätään 200g rouhittua valkosuklaata. Sekoitetaan tasaiseksi. Kaadetaan vuokaan, kooltaan sellaiseen, että fudge muodostaa n. 2cm korkean kerroksen. Ripotellaan päälle haluttu "lisuke", Marianne-rouhe, piparimuru, pähkinöitä tms. ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään n. kahdeksi tunniksi. Leitataan n. 2x2 cm annospaloiksi. Säilytetään viileässä.

                                                          Mmm..makoisaa joulua!

2011/12/21

Joulukuun 21, päivä "Halkotonttu"












Nyt alkaa jo olla haastavaa näiden kalenteriluukkujen tekeminen ajallaan. Joka päivä tulee touhuttua kaikenlaista, mutta suuri osa on sellaisia tontuntöitä, ettei niitä viitsi laittaa tänne blogiin vielä, ettei yllätykset mene sivusuun. Tämä halkotonttu on tavoite, jonka asetin itselleni kun listasin, mitä tämän joulun valmisteluihin aion tehdä. Halkoja on varastossa kymmenkunta, mutta sahasin yhden ja totesin, että riittäköön se tällä erää. Tontusta tuli kuitenkin hauska. Lakki on maalattu kalustemaalilla ja parta ja tupsu ovat lampaanvillaa. Silmät syntyivät mustalla tussilla ja siinäpä meillä oiva tonttu-ukko oven pieleen toivottamaan jouluvieraita tervetulleiksi.

2011/12/20

Neljäveen joulukoristeet!

Toissaviikolla Neljävee keksi, että nyt hän alkaa tehdä joulukoristeita. Ai mistäkö? No vessapaperirullista. Kylppäriin ilmestyi neljä kasteltua ja auki rullattua vessapaperirullan aihiota. "Näiden täytyy nyt kuivua. Sitten näitä voi laittaa roikkumaan!" "Pitäisikö niitä vähän koristella?" "Joo, mä koristelen!"
No nämä odottelivat aikansa kylppärissä, kunnes viikonloppuna tuli sopiva rako, että ehdittiin niitä vähän työstää. Koristeltiin kahdestaan. Yhteistyönä tuputeltiin maalia, painettiin heijastin -sablonilla  lumihiutaleita ja ripoteltiin päälle tähtisadetta. Viime silaus "Hyvää joulua!" -tarroilla ja kultanauhalla, ja nyt niitä voi ripustaa! Näitä taitaa joku onnellinen saada joululahjaksi. Heti ei uskoisi vessapaperirulliksi. Ihan itse tehtyjä, rakkaudella!

Joulukuun 20. päivä "Piparkakkutalo"

Vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi piparkakkutalon, uudelleen. Ensimmäisen teimme jo alkukuusta, mutta siitä tuli aika erikoinen. Piirtelin itse kaavoja yhden joululehden innoittamana, ja jopa viisveemme totesi "Äiti, miksi lehdissä on niin hienoja piparkakkutaloja, kun ei niitä kukaan sitten osaa tehdä?" Tämä kertonee siitä, että talo todellakin näyttin enemmän kummitustalolta kuin jouluiselta pikku mökiltä. Lupasin itselleni, ettei se päädy edes tänne blogiin, ainoastaan lasten suihin.

 Tällä toisella yrittämällä pelattiin varman päälle. Talo on tehty valmiilla muoteilla, joten osat varmasti sopivat yhteen ja leipoessa ne on jätetty tarpeeksi paksuiksi, jotta pysyvät hyvin ehjinä koottaessa. Koristeina on Marianne -kuulia, Lontoonrakeita, lumihiutale -strösseleitä ja perinteistä sokerikuorrutetta tomusokerista, vedestä ja sitruunamehusta. Lumihanget pihalle syntyivät vaahtokarkeista, jotka tosin täytynee napsia pikkuhiljaa parempiin suihin, kun kuivahtavat aika nopeasti.

2011/12/19

Joulukuun 19 päivä "Lahjakääröt"

Joululahjojen paketointiin voi jäädä koukkuun. Yritän joka vuosi tehdä muutaman erityisen paketin, lähinnä aikuisille ja kummilapsille, jokusen omillekin tenaville. Erityisiä siinä mielessä, ettei tulisi vain ostettua lahjapaperia, teippiä ja nauhaa, vaan että paketoinnissakin olisi jotain erikoista, joka jo itsessään olisi lahjan saajalle ihastus. Näin tänä vuonna. Silkkipapereita: valkoista ja punaista, kankaiset nauhat; punaista, vihreää ja kultaa, ja joulukorttiteemaan sopivat pakettikortit. Yksi kuvan lahjoista on sellofaanissa, se kun itsessään niin kauniin värinen, etteä sen sopii näkyä uloskinpäin. Kääröjä on tehtävänä vielä aika lailla, joten paras palata siihen puuhaan.

ps. Hui! Jouluhan alkaa jo olla lähellä!!

2011/12/18

"Pieni Fudge-tehdas" avautui jälleen

Nyt löytyi ohje, jolla sain aikaan täydellistä fudgea!!! Ilmeisesti se on silti aika millintarkkaa puuhaa, koska kolmesta valmistamastani annoksesta yksi meni suoraan roskikseen, yhdestä tuli kelvollista ja sitten tämä yksi, joka lähestulkoon tämän Kinuskikissan ohjeen mukaan valmistettiin, on lähes täydellistä!!! Eli yksinkertaisesti muokkasin tuota Kinuskikissan ohjetta ainoastaan niin, että jätin pois limen, ja korvasin sen kourallisella marianne -rouhetta, jolloin sain aikaan "Valkosuklaa-piparminttu-fudgen". Tämä näyttää, tuntuu ja maistuu ihan oikealle fudgelle!!! Ainoa pikkuinen ongelma on, että kun on antanut seistä jääkaapissa pitkään, on leikkaaminen hankalaa. Korjaantuu kun antaa olla taas hetken huoneenlämmössä ja leikkaa sitten, eli ei vika lainkaan!

Kinuskikissan blogissa on paljon kommentteja siitä, miten fudge-leipurit ovat muokanneet perusohjetta, joten rohkenin jälleen soveltaa vähän reilummin, ja valmistin

"Sacher-kakku-fudgen"
100g voita
2dl kermaa
3dl sokeria
200g tummaa suklaata
n. 5rkl aprikoosihilloa

Tästä tuli huiman makeaa, mutta hyvää. Hieman  liikaa aprikoosihilloa luulisin.
Myös "valkosuklaa-piparminttu-fudge" on tosi makeaa, joten eipä tarvitse valtavia annoksia syödä. Ajattelin laittaa näitä lahjoiksi menemään ensi viikolla, vihdoinkin koostumukseltaan sellaisia, että voi hyvin mielin niitä antaa, vaikkei aiempienkaan maussa valittamista ollut.

Arvelen, että osasyy aikaisempiin yritysten epäonnistumiseen oli se, että käytin margariinia oikean voin sijaan, enkä edes tullut ajatelleeksi asiaa. Useinmiten jos ohjeessa lukee "voita", on se korvattavissa margariinilla, mutta fudgen rakenteeseen tuntuu vaikuttavan aika lailla. Myös se ero tässä Kinukskikissan ohjeessa on aikaisempiin kokeilemiini, että tässä suklaa lisätään vasta keittämisen jälkeen, kun toisissa ohjeissa sitä keitetään muun massan mukana. Kuitenkin tuo keittoaika on ehkä se ratkaisevin. Sitä en kyllä ymmärrä, mikä meni pieleen tuossa roskikseen joutuneessa erässä. Kaiken tein niin kuin aiempienkin kahden kanssa, jotka onnistuivat. Ehkä fudge vaatii nöyrää kunnioitusta, liian itsevarma jos on, menee varmasti pieleen! Jännitetään taas seuraavaa erää :)

Joulukuun 18 päivä "Joulusiivous"

Huh huh! Onpas viikonloppu pitänyt kiireisenä, miltei niin, että joulukalenteri jää päivittämättä! Nyt on kuitenkin kodit joulukunnossa, siivottu, pesty ja puunattu! Kodit monikossa siksi, että meillä on aivan ihana ystäväporukka, jonka kesken sovimme siivousringistä. 1,5 h ja viisi naista/koti, niin siinä saa jo monta henkilötyötuntia siivousapua jokainen. Yhdessä kierrettiin sitten kaikki kodit joulusiivouksen merkeissä ja nyt saa joulu tulla joka taloon. Porukalla siivoaminen on mukavaa. Samalla tulee turistua niitä näitä, tauoilla juodaan glögiä ja syödään suklaata ja jostain syystä toisten luona siivoaminen ei ole yhtään niin rankkaa kuin kotona. Itsekkin vielä flunssatoipilaana jaksoin hyvin eilen siivota muiden koteja, ja vielä lopuksi omaani. (Minä kun olin saanut joulusiivoustuntini jo aikaisemmin: saunaosasto, keittiön kaapit, mattojen tuuletus... hoituivat työt jo viikkositten ja kun isot jutut on tehty niin nyt riittää joulusiivoukseksi pelkkä viikkosiivous, jonka teen vielä kerran ennen joulua!) Kiitos ihanat naiset! Porukassa on voimaa!

2011/12/17

Joulukuun 17. päivä "Pikku pihistäjän joulukoristeet"

Meidän neljävee on sitten mahdoton. "Oi äiti, miten ihania punaisia tyynyjä! Mistä me on nää saatu?" "Äiti, voiko näitä sydäntarroja ottaa? Kun mun on ihan pakko!" Tyynyt ovat tulleet niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tiimari. Kielsin tarrojen ottamisen, ne ovat kalliita, äidin askarteluihin tarkoitettuja, kolmiulotteisia. Muutamia hetkiä myöhemmin huomasin neljäveen viilettävän tarra kämmenselällä pitkin keittiötä. Nuhtelin tietenkin. "Äitihän kielsi!" Jatkoin puuhia  ja asia unohtui, kunnes illalla kastelin kukkia ja oi! siinä se on, pihistetty tarra, kukkaruukkua somistamassa. Oi neljävee, meidän pikku sisustaja! Olkoon nyt siinä sitten, kolmiulotteinen kultainen sydän, juuri niin kuin meidän neljäveelläkin.

ps. asiasta viidenteentoista, huomasin että tämä "äitienpäiväennakkoatsalea" juo vettä aivan hurjia määriä. Menetimme kasan lehtiä ja nuppusia, kun en tajunnut sitä ajoissa. Kotiimme on kokoontunut myös joukko muita joulukukkia, perinteisiä: amaryllis, hyasinttejä, pikkuinen sypressi, muratti ja se valkoinen pikku-pikku-kukkainen jonka nimi on kadonnut nyt jonnekin takavasemmalle. Flunssa katkaisi vaan nuo kukkaistutusten teot, kun sammaltenhaku on jäänyt sisällä möllöttäessä, mutta jospa huomenna :)

2011/12/16

Joulun aarre!!!! Lumisadepallo!

Tätä minä olen etsinyt vuosia. Tuntuu tyhmältä, etten ole löytänyt sitä aikaisemmin. Tai siis olen kerran, mutta minun ajatusmaailmaani ei oikein sopinut, että seimiasetelmaa kuvaava pallo soittaa sävelmää "Joulupukki matkaan jo käy"!!
Mutta tätä olen siis metsästänyt koti Suomen sisustusliikkeistä ja marketeista, jopa Zurichistä ja Pietarista, turhaan. No nyt sitten piipahdimme mukavalla myrskyisellä Tukholman risteilyllä ja kuinka ollakaan, siellähän näitä oli vanhakaupunki pullollaan. Löysin vielä kauniin, klassisen, edullisen, ja tämä soittaa  sävelmää "Jouluyö, juhlayö" mekaanisella, ehkä jopa hieman epävireisellä äänelle, mutta minulle se on täydellinen. Hieman teemme vielä työtä, että lapset ymmärtävät, että tätä  soitetaan vain aikuisen kanssa toistaiseksi, ettei se mene rikki, minun jouluaarteeni!!!

Joulukuun 16.päivä "Huopahelmiä pukinkonttiin"

Näitä huopahelmiä esittelin jo viime joulun jälkeen, mutta ajattelin nostaa ne taas esiin, niitä kun on tullut tehtyä myös tänä jouluna, tai oikeastaan pitkin vuotta aina inspiraation iskiessä, pikkulahjoiksi. Itseasiassa haaveilin vähän tekeväni niitä myös myyntiin, "Marillan joulupuotiin", muttei rahkeet ole riittäneet niin suurien erien tekemiseen, että niitä olisi myytäväksi asti. Ehkä joskus tulevaisuudessa... Olen huovuttanut helmet puuhelmien ympärille. Villaa kuluu hurjan vähän ja näin niistä saa saman kokoisia, ja symmetrisen pyöreitä. Epäsymmetrisyys kun tuntui olevan minulla se ongelma aikaisemmin. Puuhelmet tosin ovat yllättävän kalliita, jopa niin, että täysivillaiset taitaisivat tulla halvemmiksi, mutta panostettakoon ulkonäköön. Helmet on pujotettu joustavaan korukuminauhaan, joka on toistaiseksi osoittautunut myös kestäväksi. Aiemmin minulla oli useista pienistä säikeistä koostuvaa kuminauhaa, mutta se tuppasi katkeamaan. Tämä on yksisäikeistä ja vähän paksumpaa, ja toimii. Rannemittaisessa kuminauha on kätevä, kaulanauhat olen tehnyt lukkojen kanssa.
Huopa on niin pehmeä ja lämmin materiaali, että kaipasin sen rinnalle kontrastia. Niinpä lisäsin lasihelmiä huopahelmien väliin. Nyt siinä on vähän niinkuin jäätä lämpimän huovan rinnalla, kovaa ja kylmää, pehmeää ja lämmintä, kuten joulumieli talven pimeyden keskellä.

2011/12/15

Joulukuun 15. päivä "Parempi purkki"


Joulun pikkulahjaideaksi bongasin Tukholman vanhasta kaupungista, eräästä design-/kädentaitajapuodista virkaten päällystetyn vanhan peltipurkin. Kotiin palattua oli pakko oitis värkätä yksi ja siitä tuli aivan yhtä valloittava kuin idean lähdekin oli. Aihioksi käytin kookosmaitopurkkia, joka tietenkin pestiin huolella ja jonka etiketit saivat lähteä. Itse virkkuutyö on tehty paksusta villalangasta tiiviisti 3 1/2 mm koukulla virkaten. Mittasin ketjusilmukkaketjulla työn sopivaksi purkin ympärille, suljin renkaaksi ja virkkasin ilman kerroksenvaihtoja pyörönä aina edellisen kerroksen silmukan takareunasta, jolloin työhön tuli raidallinen pinta. Työ on virkattu selkeästi purkkia korkeammaksi ja käännetty purkin sisään. Näin työ ei näytä vain purkin kuorelta, vaan enenmmänkin siltä, että purkki on yltäpäältä virkattu. Peltinen sisus jää kokonaan piiloon. Se, etten tehnyt rivinvaihtoja näkyy hieman siinä kohdassa, jossa työ taittuu purkin sisään, muttei minua häiritsevästi. Ja kun purkkissa on myös "täytettä", ei sitä huomaa lainkaan. Näitä ehtii vielä virkkailla vaikka tämän joulun pukinkonttiin, sen verran joutuisaa oli.... Minuun iski inha flunssa, kuume ja kurkkukipu, juuri nyt kun olisi kovastikin puuhattavaa. Jos joulukalenterin päivitykset viipyvät, antakaa anteeksi. Täällä mennään vähän äärirajoilla. Jospa alkava viikonloppu toisi vähän lepoakin...

2011/12/14

Joulukuun 14. päivä "Joulumuorin banaani-suklaa-kakku"

Meinasin, että nyt olisi hyvä aika aloittaa leivonnaisten tekeminen pakastimeen joulua varten. Mitään kovin ihmeellistä en aio varastoon tehdä, kun meitä on kuitenkin iso porukka jouluna meillä juhlimassa, ja jokainen tuo jotakin. Tämä kakkkuohje on kuitenkin siitä mainio, että sillä voi tehdä melkein mitä tahansa. Vielä mainiomman siitä tekee se, että se on kananmunaton. Meidän neljävee oli aikanaan kananmuna-allergikko ja kun kaikki muut ruoka-aineet kuitenkin sopivat, sai tällä ohjeella tehtyä kaikkea mokkapaloista-täytekakkuun ja jopa porkkanakakun. Eli

Perusohje

Kuivat aineet A
3dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

Nesteet B
50 g voita tai margariinia sulana
2 3/4 dl vettä

Sekoita keskenään kuivat aineet ja toisessa astiassa nesteet. Sekoita nesteet kuiviin aineisiin mahdollisimman vähän sekoittaen. Paista voidellussa vuoassa  n. 35 min 200 asteessa.

"Jouluisaan Suklaa-banaani-kakkuun" laitoin lisäksi
1tl jauhettua inkivääriä
1tl kardemummaa
1tl kanelia ja
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 banaani muussattuna
3riviä tummaa suklaata rouhittuna (n.50g)
Paistoin kuivakakkuvuoassa.

Vinkkinä mun oma lemppari:

"Raparperipiirakka" (perustaikinasta tulee kaksi pohjaa, täyte yhdelle piirakalle)

Täyte
3-5 raparperin vartta pilkottuna pieniksi (riippuen koosta)
2 tl kanelia
3 rkl fariinisokeria
Pinnalle ripoteltuna keskenään sekoitetut
1,5dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
muutama ruokalusikallinen sulaa rasvaa
Paista 200 asteessa kunnes pinnassa kaunis väri. Tarjoile hieman lämpimänä vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

2011/12/13

Joulukuun 13. päivä "Vähän reilummat joulukortit"

Lahjojen antaminen ja saaminen on ihanaa. Olisi myös mukavaa, jos lahjoilla olisi mahdollista sukulaisiaan vähän laajemminkin, kuin vain ihan lähimpiä. Toinen ihana asia on postin saaminen. Jouluna sitä saa päivittäin, siis muutakin kuin laskuja ja mainoksia. Nimittäin muikeita joulukortteja kopsahtelee postilaatikkoon iso kasa. Meillä on pieni suku, siis minun puoleltani. Lasteni pikkuserkkujakin on siinä suunnassa vain yhdeksän, joista seitsemän vielä tänä jouluna menee kategoriaan "pieniä vielä", joten sen verran olen uskaltautunut "lähisuvun" ulkopuolelle, että lähetämme lasten kanssa hieman runsaammat kirjekuoret näille pienimmille pikkuserkuille. Kuoreen on kasattu tarra-arkkeja, makeisia, joulukoristeita ja joulukortit. Lisäksi lapset piirsivät jouluisia kuvia. On siinä pikkuserkuilla ihmettelemistä, nyt kun hekin vielä ovat aika pieniä...

2011/12/12

Joulukuun 12. päivä "Ihan tontut lakit"

Ostin itselleni Marimekon mainion kuviollisen tonttulakin, kun rupesin tuossa miettimään, miksi tonttulakkien on oltava aina punaisia? Ovathan ne joskus puna-harmaita tai valkoisin karvareunuksin koristettuja, mutta harvoin mitenkään muuten koristeltuja. Semi-jouluisista kankaista syntyi sitten nämä hauskat tonttulakit, joille meidän neljävee suostui malliksi, vaikka ovatkin tyttöjen lakkeja. Pienin lakeistä pääsikin jo uuteen kotiin ja nämä kaksi isompaa saattavat viihtyä vaikkapa allekirjoittaneen päässä joululeivontalakkeina. Eipähän sitten löydy taikinasta mitään ylimääräistä... Lakit on ommeltu yksinkertaisesti valmista tonttulakkia kaavana käyttäen. Muokkasin vain niin, että lakki on alareunastaan selkeästi normi lakkia leveämpi, jolloin reunan kuminauhalla saa hauskan pussiefektin.


2011/12/11

Joulukuun 11. päivä "Pieni kuusi maljakossa"

Kun aloin suunnitella Tyykipuodin jouluikkunaa, mietin, että olisi kiva saada sinne kuusi. Muovikuusista en pidä, perus joulukuusi varistaa neulasensa näyteikkunassa jo hyvän aikaa ennen joulua, mutta pieni kuusi, juurineen suuressa maljakossa, osoittautui oivaksi ratkaisuksi. Tämä pieni kaunotar on ollut meillä nyt jo kuukauden verran. Muutama neulanen on pudonnut, nekin lähinnä siksi, kun kuusta on siirrelty. Muuten se jatkaa oloaan pienenä ja suloisena, kilikellot oksillaan ja  virkatut sydämet koristeinaan olohuoneen lipaston päällä. Saa se toki kaverikseen suurenkin kuusen kun aika koittaa.
Virkatun sydämen ohje:

Luo kuusi ketjusilmukkaa ja sulje lenkiksi. Virkkaa lenkkiin 12 kiinteää silmukkaa. Sulje 2. kerros piilosilmukalla.virkkaa seitsemän ketjusilmukkaa, sitten yksi pylväs edellisen kerroksen kolmanteen kiinteään silmukkaan. Sitten kolme ketjusilmukkaa ja pylväs edellisen kerroksen viidenteen kiinteään silmukkaan, sitten neljä ketjusilmukkaa, pylväs ed. kerroksen seitsemänteen kiinteään, kolme ketjusilmukkaa, pylväs ed. kerroksen  yhdeksänteen kiintelään silmukkaan, sitten seitsemän ketjusilmukkaa ja kiinnitä viimeinen ketju kerroksen ensimmäisen ketjusilmukan tyveen. Aloita uusi kerros vikkaamalla seitsemän ketjusilmukan lenkkiin 1ks, 3 puolipylvästä, 4pylvästä. Siirry seuraavaan "väliin" ja virkkaa 3 pylvästä, seuraavaan "väliin>" 2 pylvästä, korkea pylväs ja 2 pylvästä, Seuraavaan väliin kolme pylvästä ja viimeisenä olevaan seitsemän ketjusilmukan lenkkiin jälleen 4 pylvästä, 3 puolipylvästä ja 1 kiinteä silmukka. Nyt olet kiertänyt koko työn ympäri. Virkkaa ketjusilmukoilla haluamisi pituinen ripustuslenkki ja kiinnitä lenkiksi kiinteällä silmukalla. Tärkkää työ ripustuslenkkiä lukuunottamattä sokeritärkillä, ja ripusta joulukuuseen, pakettikoristeeksi, glögilasin koristeeksi tai vaikkapa joulukukkaan.

2011/12/10

Joulukuun 10. päivä "Joululinnulle koti"


Keittiömme lampussa on muutaman vuoden roikkunut suuri valkoiseksi maalattu oksa, johon on sitten vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan ripustettu milloin kukkia, ilmapalloja tai pääsiäismunia, tai sitten kristalleja, virkattuja lumihiutaleita ja joulilintu. No nyt keittiön valaisin uusittiin, joten oksankin täytyi lähteä. Ja niinhän siinä kävi, että "Joulu on, koditon varpuseni onneton..." Mistäs laitettaisiin pikkulinnulle uusi pesä? Apu löytyi askarteluliikkeestä ja akryylimaalista. Voi ihanuutta miten suloisia pönttöjä. Nyt on joululinnulla mistä valita. Taitaa olla syytä hankkia joulukuuseen pari muutakin lintua, jotta jokainen pönttö saa asukkaansa.

2011/12/09

Joulukuun 9. päivä "Pieni fudge-tehdas"

Löysin kesällä maanpäällisen taivaani, Mäntyharjun markkinoilta, juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Siinä se oli: punainen, kiiltävä, isot värikkäät valot, koukeroiset kirjaimet. Vielä uudelleen pääsin vierailemaan taivaassani. Toinen kerta oli Järvenpäässä, Puisto Bluesien blues -kadulla. Kalliiksihan se tuli, ja jälkeenpäin saattoi vatsaakin kivistää moisen vierailun seurauksena, mutta yhtä kaikki, maanpäällinen taivas se oli. Fudge-auto. Huikea, englantilaisen British Fudge Factoryn myyntiauto. Yli sata eri makuista fudgea: Bailey´s, minttusuklaa, lakritsi, salmiakki, Irish Coffee, After Eight... muutama tuli maistettua. Ja palat eivät olleet pieniä, valehtelematta varmaan 50g:n kokoisia suurimmat. Siinä sitä oltiin, paluuta ei enää ole, minä rakastuin fudgeen, vaikka en saisi sokeria juurikaan syödä. No mutta, aina sitä voi vähän...
Nyt päätin ensimmäistä kertaa kokeilla fudgen tekoa itse. Äidin koekeittiö proudly presents.. tai no sanotaan vaan presents:

"Pieni Fudge Tehdas"

Osa 1. Marianne -fudge (sovellettu Kotinvinkin "Jouluruoka" -lehden 2011 ohjeesta)

Huom!  Lue koko postaus ennen kuin aloitat tekemään mitään tämän mukaan :)

Sekoita kattilassa:
100g tummaa leivontasuklaata
2 1/2 dl kermaa
4 1/2 dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria (olisi pitänyt olla siirappia muttei löytynyt meidän kaapista, hups!)
50g voita (laitoin oivariinia)

kuumenna kunnes alkaa kiehua ja sokeri sulaa. Nosta lämpöä ja keitä n 7min. Tee testi: pudota kylmään veteen pisara seosta. Jos seos jähmettyy muotoiltavaksi, se on valmista. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi Vatkaa vaaleaksi sähkövatkaimella.

Lisää
1dl Marianne -rouhetta

Kaada seos rypsiöljyllä voideltuu vuokaan, n.20x20 cm kokoiseen. Ripottele päälle Marianne -rouhetta / rakeita. Anna jähmettyä jääkaapissa 4-6h. Leikkaa paloiksi ja tarjoile.

 Jäähtymisvaiheessa seos muuttui rakeiseksi (kristalisoitui?). Hmm... kaikki ei tainnut mennä niinkuin Strömsössä. Vatkasin kuitenkin hieman, ei tosin vaalentunut juurikaan tuo massa. Lisäsin Mariannet ja eikun jääkaappiin. Ihan hyvää tästä tuli, ei kuitenkaan ihan niin fudgemaista kuin toivoin. Siis kokeilemaan uudelleen.

Osa 2. Tällä kertaa surffasin vähän Kinuskikissan blogia ja hain vinkkejä. Ilmeisesti siirapilla, jonka jätin pois, onkin vissi merkitys tuossa massassa. Sovelsin siis uudelleen (koska meillä ei ollut edelleenkään siirappia) ja tein uuden massan näin:

3dl kermaa
3dl sokeria
3tl juoksevaa hunajaa (tätä Kinuskikissa oli käyttänyt)
50g voita
100g tummaa suklaata

En myöskään keittänyt niin rajusti tällä kertaa, vaan rauhallisesti ensin kuumensin ja sitten annoin kiehua 30 min. miedolla lämmöllä kunnes vesilasitesti tuotti taas tuloksen. (Kinuskikissan mukaan tämä lämpötila on mittarilla mitattuna 116 astetta.) Massa oli nyt jämäkkää, mutta siirappimaisempaa. Annoin jäähtyä hieman. Massa oli ihan näille metreille saakka aivan täydellisen oloista mutta sitten tulin vatkausvaiheeseen ja voi, taas se muuttui rakeiseksi. Mikä näitä Fudgeja oikein vaivaa?!?! No joka tapauksessa lisäsin :

10 kpl Omar -makeisia paloiteltuna
1dl hasselpähkinärouhetta ja lykkäsin vuokaan ja jääkaappiin. Katsotaan nyt mitä sieltä tulee.



Osa 3.  Avasin aamulla jännittyneenä jääkaapin. Siellä ne ovat yön yli punoneet juoniaan, nuo ovelat Fudget.

Ensin Marianne -fudge. Tästähän tuli ihan kelvollista. Melkein sanoisin, että näistä kahdesta parempaa. Rakenne ei ole tosiaan mielestäni kuitenkaan ihan fudgemainen, mikä lie, kermakaramelli, mutta hyvän makuinen. Virhe oli kuitenkin ripotella sinne tänne Marianne-rakeita, koska ihan mahdotonta oli leikata keskenään samanlaisia paloja.

Seuraavaksi raotan Omar-hasselpähkinä -fudge foliota ja hei, ei pöllömpiä nämäkään. Hasselpähkinärouhetta on liikaa, joten leikatessa  tuppaa murenemaan. Maku on ihan toimiva, joten ehkeivät nämä nyt ihan pieleen menneetkään. Perfektionisti minussa vaatii kuitenkin vielä uutta fudge -erää, näin helposti en luovuta. Ja koska näitä fudgeja nyt oli yllin kylln, rohkaistuin kääräisemään muutamat sellofaaniin ja viemään ystäville tuliaisiksi kyläilykäynnillä. Ja hyvin olivat maistuneet!

2011/12/08

Joulukuun 8. päivä "Potra joulupossu"

Mummin joulupossu -muotti.
Joulupossu on hellyyttävä hahmo. Isoäitini perinteinen joulupiparimuotti oli possu. Tomeran näköinen, reippaasti kärsä pystyssä se koristi joulun kahvipöytää joka vuosi, ohuen ohuena ja tasaisena. (En tiedä miten mummi teki ne piparkakkunsa niin täydellisiksi, mutta oli ne ihania!) Kun mummi nyt jo yli viisitoista vuotta sitten muutti Taivaan kotiin, teetti tätini meille kaikille oman possumuotin, mummin mallin mukaisesti. Siten on meidänkin joulupöydässä ollut mummin possuja, paksumpia tosin ja joillain kärsä vähän kärähtänyt, mutta kuitenkin.


Tarkoitukseni ei ollut nyt kuitenkaan kirjoittaa mummin possuista, vaan ihan toisesta possusta. Yhdestä pahvisesta nimittäin, joka tarttui mukaani viime perjantaina Sinellistä. Ruskea se oli, mutta samalla lailla kärsä tomerasi pystyssä kuin mummin possupipareilla. Se sai sitten äidin ja neljävuotiaan yhteistyönä ylleen valkoisen maalin ja vatsansa ympärille rusetin. Ensin meinasin sille enkelinsiivetkin laittaa, mutta olisi ollut ehkä kornia. Olisko se sitten ollut kuin joulukinkun henki, katselemassa syöjiä takanreunalta? Siis ei, ei siipiä. Pelkkä rusetti saa riittää. Voi miten potra possu!

2011/12/07

Joulukukkien kuulumisia osa 3


No nyt ovat täydessä kukassa nämä sorjavartiset kaunottaret. Ja narsisseiksi nämä on todettava. Muistan hämärästi, että kukkien kuvauksessa luki "vahva tuoksu" mutta todettakoon, että vahva on minun mielestäni lievä ilmaus. Vahvakin tuoksu voi olla hyvä, mutta näiden tuoksu on pistävä. Vaikka alunperin ajattelin, että haen näitä uuden erän vielä joulua varten, taidan vaihtaa toisiin kukkiin. Eipä silti, tämä on ollut mukava kokemus, seurata kukkasten kasvua. Hieman haaveilen näiden pakastamisesta talven varalle. Niistä saisi kauniit jääkukat. Lähden pariksi päiväksi Tukholmaan, ja jos palatessani kukat vielä kauniina kukkivat, päätyvät ne pakastimeen.